MetsänTaikaa tarina

Niin kuin laulussa "päivänsäde ja menninkäinen" lauletaan, kuinka he kohtasivat, niin näin tapahtui kauan sitten..

Kaksi toisistaan hyvin erilaista kohtasivat toisensa syvällä metsän siimeksessä.

Toinen valonlapsi ja toinen pimeässä vaeltaa.

Kohtaamisessa syntynyt tunne molempien rinnassa kasvoi ja kasvoi, niin voimakkaaksi, että sydämiin särki.

He saivat mahdollisuuden vielä uudelleen kohtaamiseen ja kohdatessa syntyi molemmilla toive ja tahto syntyä uudelleen, olemukseen, jossa he voisivat viettää elämäänsä yhdessä rakkauden ympäröimänä, kun sen aika vaan olisi.

Toive lähti leijailemaan maailmankaikkeuteen ja näin lopulta tuli tapahtumaan. Ei aivan niin, kuin molemmat ajattelivat. Toive kuitenkin toteutui.

Heidän tehtäväkseen jäi löytää toisensa tuosta suuresta maailmasta, jossa toimitaan hyvinkin monin eri tavoin, heidän edelliseen maailmaan nähden.

Tie uudessa maailmassa molemmilla oli pitkä ja kompurainen ja niin paljon uuden oppimista.

Edellinen maailma ja muistikuvat heidän mielestään oli pyyhitty, sisällä vain vahva tunne jostain tai jostakin, joka muistutteli hentona tuulahduksena aina aika ajoin, päivien ja vuosien saatossa.

Tietämättä toisistaan he elivät hyvinkin lähellä toisiaan kaikki nuo vuodet. Kävelivät jopa toistensa ohi, tuntematta kuitenkaan toisiaan. Tunne syvällä sisällä ilmoitti kyllä itsestään ja yritti havahduttaa, mutta tämänhetkinen maailman elämäntyyli itsessään teki näistä merkeistä hyvin vaikeasti havaittavia.

Molempien ystävät edellisestä maailmasta, jossa aika on rajaton, pystyivät seuraamaan ja aistimaan heidän elämäänsä. He seurasivat toisinaan surullisena ja hetkittäin, jopa epätoivoisena, kuinka heidän ystävänsä olivat menettäneet suuren osan aistiensa laajuudesta ja olivat huolissaan tuon maailman kiireestä ja jopa välinpitämättömyydestä.

Tuota kaikkea seuratessa he sydämessään toivoivat saavansa luvan auttaa ystäviään ja niin heidän toiveensakin toteutui.

Sääntönä oli kuitenkin ohjata vain sen verran kuin on tarkoituksenmukaista, mikä on heidän ja kaikkien parhaaksi.

Näin viimein tuli tapahtumaan ja yhteistyö alkoi.

He saivat tönäisyillään viimein nämä kaksi sielua kohtaamaan. Rakastumaan ja luomaan sen yhteisen elämän ja perheen, joka ei ollut mahdollista aikaisemmin siellä toisessa maailmassa.

Heidän elämänsä ohjattiin asettumaan takaisin metsänsiimeksen äärelle, jossa asustelee ja on asustellut metsänhenkiä jo vuosisatoja.

Viime vuosina metsänhenget ovat luoneet Metsäntaikaa näiden kahden, itseasiassa neljän sielun kautta, supatellen päivin ja öin heidän korviinsa suunnitelmistaan Metsäntaian luomisesta ja rakentamisesta.

Toiveena metsänhengillä on havahduttaa tuon maailman ihmiset rauhoittumaan itsensä äärelle, arvostamaan luontoa ja tekemään yhteistyötä luonnon luoman kanssa, rakentaen uutta maailmaa.

Supattelut edelleen jatkuvat, metsäntaiassa vierailevienkin korviin. Tulevaisuus säilyy kuitenkin vielä arvoituksena, jokaisen tehdessään omat valintansa, halusta kuunnella puhettamme tai pysähtyä itsensä äärelle.

Me teemme oman osuutemme ja parhaamme, teethän sinäkin?

Terkuin.Päivänsäde