Kauan kauan sitten...

Niin kuin  laulussa "päivänsäde ja menninkäinen" lauletaan, kuinka he kohtasivat, niin näin tapahtui kauan sitten..

Kaksi toisistaan hyvin erilaista kohtasivat toisensa syvällä metsän siimeksessä.

Toinen valonlapsi ja toinen pimeässä vaeltaa.

Kohtaamisessa syntynyt tunne molempien rinnassa kasvoi ja kasvoi, niin voimakkaaksi, että sydämiin särki.

He saivat mahdollisuuden uudelleen kohtaamiseen ja kohdatessa syntyi molemmilla toive ja tahto syntyä uudelleen, olemukseen, jossa he voisivat viettää elämäänsä yhdessä rakkauden ympäröimänä, kun sen aika vaan olisi.

Toive lähti leijailemaan maailmankaikkeuteen ja näin lopulta tuli tapahtumaan. Ei niin, kuin molemmat toivoivat. Toive kuitenkin toteutui. 

Heidän tehtäväksi jäi löytää toisensa suuresta maailmasta, jossa toimitaan hyvinkin monin eri tavoin, heidän edelliseen maailmaan nähden.

Tie uudessa maailmassa molemmilla oli pitkä ja kompurainen ja niin paljon uuden oppimista.

Edellinen maailma ja muistikuvat heidän mielestä oli pyyhitty, sisällä vain vahva tunne jostain tai jostakin, joka muistutteli hentona tuulehduksena aina aika ajoin, päivien ja vuosien saatossa.

Tietämättä toisistaan he elivät hyvinkin lähellä toisiaan kaikki nuo vuodet. Kävelivät jopa toistensa ohi, tuntematta kuitenkaan toisiaan. Tunne syvällä sisällä ilmoitti kyllä itsestään ja yritti havahduttaa, mutta tämän hetkisen maailman elämäntyyli itsessään teki näistä merkeistä hyvin vaikeasti havaittavia.

Molempien ystävät edellisestä maailmasta, jossa aika on rajaton, pystyivät seuraamaan ja aistimaan heidän elämäänsä. He seurasivat toisinaan surullisena ja hetkittäin, jopa epätoivoisena, kuinka heidän ystävänsä olivat menettäneet suuren osan aistiensa laajuudesta ja olivat huolissaan maailman kiireestä ja välinpitämättömyydestä.

 Tätä kaikkea seuratessa he sydämessään toivoivat saavansa luvan auttaa ystäviään ja niin heidän toiveensakin toteutui. 

Sääntönä oli kuitenkin ohjata vain sen verran kuin on tarkoituksenmukaista ja mikä on heidän ja kaikkien parhaaksi. 

Näin viimein tuli tapahtumaan ja yhteistyö alkoi.

He saivat tönäisyillään nämä kaksi sielua kohtaamaan. Rakastumaan ja luomaan sen yhteisen elämän ja perheen, joka ei ollut mahdollista aikaisemmin siellä toisessa maailmassa.

Heidän elämä ohjattiin asettumaan takaisin Metsäntaikaan metsän siimeksen äärelle, jossa asustelee ja on asustellut metsänhenkiä jo vuosisatoja.

Viime vuosina metsänhenget ovat luoneet Metsäntaikaa näiden kahden sielun kautta...itseasiassa useammankin, supatellen päivin ja öin heidän korviinsa suunnitelmistaan Mäntymäen Metsäntaian luomisesta ja rakentamisesta.

Toiveena heillä on havahduttaa tuon maailman ihmiset rauhoittumaan itsensä äärelle, arvostamaan luontoa ja tekemään yhteistyötä luonnon luoman kanssa.

Supattelut edelleen jatkuvat, metsäntaissa vierailevienkin korviin. Tulevaisuus säilyy kuitenkin vielä arvoituksena, jokaisen tehdessään omat valintansa, halusta kuunnella puhettamme tai pysähtyä itsensä äärelle.

Me teemme oman osuutemme ja parhaamme, teethän sinäkin?

Sen pituinen tältä erää!