Tutustuen ja hoitaen itseänsä kuin puutarhaansa.

Tutustumalla itseensä kuin maaperään, kasvun mahdollistajaan, aina kerros kerrokselta. Tutkaillen ja aistien eteen nousevia asioita. Tunnustellen ja todeta mikä on vielä tarpeen, mistä aika luopua. Tutustua, mitä tuo maaperä tarvitseekaan voidakseenkaan paremmin ja kasvaakseen täyteen potentiaaliin.

Ajoittaista maaperän muokkausta ja kevyttä myllerrystä, nostean esiin sinne kuulumatonta ja tarpeetonta siten myös tärkeitä ja tarpeellisia asioita. Jostain esiin nousevista asioista voi osin olla tarpeen luopua, sen enempää niihin tarttumatta. Riittää toteaminen, kiittää ja laittaa kompostiin ja jatkaa maaperän mylläämistä ja tutustumista. Näin vahvistaen kasvun alustaa. Luoden alustan, joka suodattaa kaiken tarpeettoman, vastaanottaa kaiken tarpellisen kasvaakseen kukkaan. Siihen ainutlaatuiseen kauneuteen, johon jokaisella on oikeus. Tarvitsematta viedä tai ottaa toiselta mitään. Jokaiselle kukalla on oma paikkansa ja lupa saada loistaa kaikessa kauneudessaan, missä ikinä onkaan ja minkäkin äärellä.

Toisinaan tarve voi olla pysähtyä hieman pidemmäksi aikaa, esiin nousevien asioiden äärelle mitä maaperästä nousee. Tunnustella, mitä esiin nousema on, mistä se onkaan peräisin, onko sillä vielä tehtävää, miltä se tuntuu, mitä siitä tarvitsee tietää vai tarviiko? Onko jopa mahdollisesti tarve laittaa kukkalapio hetkeksi sivuun ja istahtaa rauhassa tutkailemaan ja tunnustelemaan. Antaa aikaa esiin nousseelle, pysähtyä.

Hyvin hoidetulla, ravitulla ja tuntemallaan alustalla mahdollistaa tasaisen kasvun. Vahvistaen vartta tukevaksi ja joustavaksi sääolosuhteiden kuin vuodenajan vaihteluja varten. 

Joskus maaperässä saattaakin olla edessä sirpale tai muu tehden yllättäen kipeää, aiheuttaen kivuliaan haavan. Pysäyttäen tekemisen siihen hetkeen, keskittyä hetkeksi vaikka ihan muuhun, antaen aikaa haavan paranemiseen, jolloin tarvitaan aikaa pysähtymiseen, kuin ymmärrystä ja tapahtuman hyväksymistä. Toisinaan voi olla tarve uskallukselle pyytää apua ja/tai tehdä valinta ottaa vastaan apua. 

Joskus taas riittää toteaminen haavasta, että hups. Hyväksyminen tapahtumasta,ottaen opikseen, hyvä puhdistus, laastari päälle ja ymmärtäväisempänä taas puutarhan hoitoon. 

Hoitamalla haavaa hyväksynnällä, lempeydellä, kärsivällisyydellä, unohtamatta anteeksiantoa ja rakkautta, haava yleensä paranee,  jättäen ehkä pienen jäljen. Jättäen muiston menneestä, ehkä muistuttaen välttäen vastaavaa.

Löydettyä ja poistettua tuo sirpale maaperästä, mahdollistuu tilaa puhtaammalla maaperällä ja taas vahvemmalle kasvulle.

Jatkamalla maan muokkausta, huolehtimalla ravinteista, tutustuen ja tutkien, tiedät ja tunnistat koko ajan paremmin, mitä se milloinkin tarvitsee. Pystyt jopa ennakoimaan välttääksesi vastaavanlaisia haavoja tai reagoimaan aina vaan vahvempana. Luottamus itseesi ja osaamiseesi kasvaa.

Toisinaan jokin tukikeppi voi olla tarpeen pidemmäksikin aikaan, tukemaan ja auttaakseen kasvussa. Tukeakseen pysyäkseen pystyssä, nähdäkseen ja opastaen valon suuntaan, kun se taas pilven takaa astuu esiin. Antaen voimaa pysyä pystyssä, vahvistaen ja kasvatten omaan kauneeteen. 

Tuki, johon voi aina tarvittaessa hippasen nojata. 

Ajan saatossa huomaa kuinka puutarha kasvaa, tekemä työ maaperästä saakka alkaa näkymään ja tuntumaan. Voimaannuttavan vihreyden lisäksi kiitos näkyy lopulta puhkeavana kukkana kukoistaen mitä ihanimmin värein ja muodoin. 

Ainutlaatuinen elämän lahja.

Edelleenkin maaperässä tulee olemaan siistimistä, niin tuulen tuomina roskina, kuin luonnollisten muutosten myötä. Niin kohdattavaa, puhdistettavaa kuin uusittavaa. Kokemus on kuitenkin opettanut havannoimaan ja ennakoimaan. Siistimään säännöllisesti, olemaan tietoisempi kasvualustan ja kasvillisuuden tarpeista. Luottaen itseen ja tuntemuksiin mikä on tarpeen missäkin hetkessä.

Tietäen, että säännöllisen puhdistamisen myötä syvät haavat ovat epätodennäköisempiä tai ainakin aina vahvempana niitä kohdatessa. Rohkeus ja luottamus itseen kasvaa kokemusten ja niiden ylipääsemisten myötä. Ilo ja onni kasvaa kasvua seuratessa ja siitä syntymän kauneuden myötä, joka on sanoin kuvaamatonta.

Uskalla työntää siis sormet multaan, myllä ja kylvä. Tutustu lapsenomaisesti uteliaasti ja leikkisästi. Mahdollista puutarhan loistoa ja kukoistusta ja siten iloa ja eloa elämään.

Anna aikaa kasvuun ja kehittymiseen uusien asioiden äärille, antaen millekin tarvitsemansa aikansa, kukkaan puhkeamiseen.
Loistamaan kaikessa kauneudessaan.

Kasvua vahvistavin terveisin:

-Paula