Sisäinen lapseni herääminen

Lapsi on terve kun leikkii ja niinhän se on.

Mihin katoakaan tuo leikkisyys "aikuisuuteen" kasvaessa ja että ensin työ ja sitten huvi. Voiskohan näitä vaikka yhdistellä luomaan keveyttä kaikkeen tekemiseen ja olemisenkin äärelle? 

Jossain vaiheessa tässä kaiken kuntoutumisen, itseäni etsiessä ja matkallani oma "tukahduttamani" sisäinen lapsi alkoi puskemaan itseään esiin. Kovasti tuntuu kyllä vieläkin muistuttelevan ilon ja leikkimielisyyden äärelle, kun tuppaa menemään tekeminen vaan turhan vakavaksi. 

No niinhän siinä sitten kävi, että eräänä päivänä, kun tuo "aikuinen minä" hetkellisesti unohtui, niin sisäinen lapsi toiveineen ja ideoineen pääsi nousemaan esiin aloittaen itsensä toteuttamistaan. Puupölli kerrallaan lähti syntymään metsän taikaa, sen enempää mitään suunnittelematta. Lapsen omaisesti vaan tehden ja antaen mielikuvituksen tehdä työtään.

Mikä parasta, niin eipä kauakaan kun omat "pienokaiset" olivat mukana rakantamassa ja luomassa, jotain mistä kukaan meistä ei sen tarkemmin vielä tietänyt jos tiedetään vieläkään. 

Alkuun nikkaroitiin vain omaksi iloksemme ja kädentaitoja opetellen siinä sivussa. Mielikuvitus kasvoi ja ideoita ja ajatuksia syntyi nopeammin kuin kerkesi toteuttaa. Oma lapsuuden into kädentöihin kasvoi. 

Muistot omasta lapsuuden innosta kädentöiden ja leikein tuulahti hetkittäin mieleen. Kuinka mummolaan mennessä piti päästä ukin verstaaseen nikkoroimaan gerbiileilleni mökkejä. Miten metsä kutsui aina leikkimään ja seikkailemaan. 

Myöhemmin tuli havahduttua, että ehkä tällä luovuuden innolla onkin jokin suurempi merkitys. Ehkä taikametsän toive onkin koko ajan ollut herätellä mielikuvitusta niin meissä kuin muissakin ihmisissä, josta ei siinä hetkessä osattu edes ajatella. 

Rohkaista leikkimään ja aistimaan luontoa. Rohkaista heittäytymään mielikuvituksen maailmaan ja luomaa jokaisen siellä käyvän omaa sadun ja mielikuvan maailmaa.  Herättäen myös edes hetkeksi elämiseen tässä hetkessä, nähden ja aistia sen kaiken luonnon kauneuden mitä luonto meille ihmisille tarjoaa. Rentoutua luonnon äärellä. Mahdollistaa hetken olla miettimättä mitään, olla vain ja aistia. Vahvistaen uskoen ja luottamusta haaveisiinsa ja kaikki voipaisuuteensa samoin tavoin, kuin pieni lapsi uskoo itseensä. Tarvitsematta häpeillä itseään milläänlailla, vaan uskaltaa olla juuri sellainen kuin  on, antaa kehon rentoutua leikin, laulun tai olemisen kautta. Auttaa jopa näkemään taas ne pienet metsän henget, joita mahdollisesti joskus näimme.

Ne pienen, pienet metsänhenget, satuhahmot, jotka toivat keveyttä, iloa ja luottamusta olemisen äärelle. Auttaen ymmärtämään asioita eritavoin ja ehkä helpottaen hämmentynyttä ja pahaakin mieltä.

Synnyttäen havahtumista myös tämän hetkisestä tavasta elää, enemmän tässä hetkessä, joka on jonkun lapsuus ja jokaisen meidän ainutlaatuinen tämä hetki.

Miten kukakin metsäntaikaa kokee ja mitä se kenessäkin herättelee on jokaisen  itse koettava. 

Metsäntaika Mäntymäellä elää ja sitä luodaan aina ajatusten ja ideoiden myötä. 

Leikkisin terkuin. Paula