Aamuinen Pysäytys

Pysähdy ja löydä luottamus sisältäsi. Maailma on vaaroja täynnä. Säilyttääkseen yhteyden omaan sydämeen, rakkauteen, siellä vallitsevaan viisauteen ja rauhaan, jokainen hetki on kevyemmin kohdattavissa. Yhteydessä sydämeesi tiedät miten ja milloin toimia.

Vastaanottaessani tuota sanomaa ja sen tarpeenmukaisuutta hetken aikaan, niinpä tuo viisas metsäneläin nousi ja loikki tiehensä viestinsä välittäneenä. Hieman hymyillen ja hämmentynein tuntemuksin tuosta muistutuksesta jatkoin matkaani lähimetsään, joka on itselleni tärkeä paikka ja yksi tapa huolehtia omasta hyvinvoinnistani. Viime päivinä metsäkävelyt ovat kuitenkin jääneet vähemmälle, niinpä...

Metsään astuessa ensimmäisenä sain kohdata mitä viimeiset lumisateet olivat saaneet aikaan, ennenkaikkea puille. Yksi toisensä jälkeen, kaikki kuusia, isoja ja pieniä, katkeilleen raskaan lumen painosta.

Tuota katsellessa ja syvemmälle metsään liikkuessa esiin nousi monia tuntemuksia ja vertaiskuvia. 

Mitä kaikkialla nyt tapahtuukaan, niin suuremmissa kuin pienemmissäkin mittakaavoissa. Tämän hetkinen rakenteiden ja suojauksien rikkoutuminen, omiin rajoihin havahtuminen, niin hyvässä kuin pahassa ja paljon muuta.

Kaikki tuo näkemäni ja kokemani sortuminen ja rikkoutuminen, antaen ehkä kuitenkin tilaa uudelle, valon päästäkseen pimeisiikin paikkoihin vahvemmin?

Hoitaminen, hoitamisen tärkeys nousi vahvasti aatoksiin. Sen tärkeys. Miten tärkeää kaikkea onkaan hoitaa säännöllisesti ja arvostaen? Miten hoitamalla ja arvostuksella luommekaan vahvemman perustan kaikelle kuin elämän heittelyissä, isommissa tai pienemmissä. 

Elämän nurinkurisuutta ja ymmärtämättömyyttä. Kevään lähestymistä, elämän tarkoitusten, asioiden ja tapahtumien valaistumista, kaiken esiin tulemista, monin eri tavoin ja merkityksin. Kaikkea tuota ja paljon muuta tuo näkymä herätti itsessäni.

Miten hallitsevia toisen sanomiset, omat tuntemukset ja opitut toimintatavat voikaan olla? Miten vaikeasti irtipäästettäviä vapautuakseen ja siten kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään? Luottamaan mitä oma sydän sanoo ja viestii ja toimimaan sieltä käsin? Sen sijaan, kun toimimme kuin koneet, muiden ohjattavana, jopa monesti omia arvojemme ja omiakin rajojamme rikkoen. 

Tuo kohtaamani metsäneläin oli niin oikeissa paikassa oikeaan aikaan. Havahdutti, muistutti ja pysäytti hetkeksi ihan kokonaan.

Kohtaaminen mahdollisti itseäni taas voimaantumaan ja tunnustelemaan nähdäkseni laajemmin asioita.

Kotiin saapuessa rauha sydämessäni oli taas vahvempana hetkellisestä heilahduksesta huolimatta. Tuntien ja tiedostaen edelleen monia raskaita asioita, niiden kuitenkaan häiritsemättä tässä ja nyt olemista. Mahdollistaen keskittymään ja vastaanottamaan sitä, mitä tämä päivä taas tuo tullessaan ja keskittymään siihen koko sydämestäni.

Luottamaan, että teen voitavani olemalla läsnä, kuunnellen sydämeni ääntä ja ohjausta. Muistaen ja muistuttaen, että huolehtimalla omasta itsestämme, omasta sisäisestä rauhan tunteesta pystymme toimimaan ja auttamaan muitakin tarpeenmukaisella tavalla. 

No niin se koputtelu olkapäällä rauhoittuu ja tähän on nyt hyvä lopettaa kirjoittaminen tältä erää. Pysähtyä tunnustelmaan tuotakin sanomaa hieman laajemmin.

Voimaannuttavin terveisin. Paula